torstai 5. syyskuuta 2013

Yrittäjän päivä

On ollut niin kaikenlaista puuhaa että en ole yhtään tänne blogin puolelle ehtinyt. Tänään juhlitaan kuitenkin Yrittäjän päivää ja ajattelin että laitan tänne tämän päivän marssijärjestyksen.
Heräsin jo puoli seitsemän, mutta uni painoi niin silmissä että nukahdin uudestaan. Puolen tunnin päästä kuuntelin kuinka tytär hääri keittiössä ja laittoi itselleen aamupalaa, en saanut vieläkään itseäni ylös. Puoli kahdeksan oli sitten pakko nousta kun tytär tuli makuuhuoneen ovelle ilmoittamaan, että "Äiti, nyt on kyllä jo pakko lähteä!"
Silmät ristissä puin päälleni ja lähdin viemään tytärtä kouluun. Aurinko paistoi sumun keskeltä ja ilma oli syksyisen raikas. Minua palelsi ja ratti tuntui käteen tosi kylmältä. Mutta siinä joka tapauksessa heräsin.
Takaisin tullessa otin Aamulehden postilaatikosta. Latasin kahvinkeittimen ja paistoin itselleni ja miehelleni pari eilen munittua munaa, laitoin leivät paahtimeen ja avasin lehden.
Puoli yhdeksän maissa mies lähti töihinsä ja minä siivosin keittiön. Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut ottavani yhteiskuvan kaikista valmiina olevista helmikirjailluista laukuistani. Asettelin laukut riviin ja otin pari kuvaa, avasin koneen ja siirsin kuvat koneelle ja yhden kuvan Facebookiin.
Monesti on kysytty laukkujen hintaa, mutta en ole raskinnut ajatellakaan niiden myymistä. Nyt olen sitten niitä riittävästi katsellut ja kerännyt rohkeutta hinnoitella ne. Minähän olen yrittäjä ja minun kuuluu myydä tekemiäni tuotteita. Joskus vaan on hirveän vaikea laittaa hintalappu jollekin, mikä on valmistettu ajan kanssa rakkaudella ja luopua siitä. Useimpiin töihinsä kun tulee laitettua pieni palanen itseään ja sitä palaa ei voi hinnoitella. Jossain kohtaa sitten tulee taas järki päähän ja hintalapun pystyy tuotteelle laittamaan.


Kuvien latauksen ja sähköpostien tarkistuksen jälkeen lähdin perunamaalle. Kaivoin kattilallisen perunoita, hain kasvimaalta muutaman porkkanan ja salaatia, kasvihuoneesta pari tomaattia ja yrttimaalta kiinansipulia ja persiljaa. Nyt ovat perunat kiehumassa, salaatti ja porkkanaraaste jääkaapissa odottamassa että mieheni tulee kohtapuoliin syömään. Nyt siirryn ompeluhommiin, minulla on työnalla helmikirjottu pussi silmälaseille. Loppupäivän ohjelman kerron sitten illemmalla.

Aikani niitä helmiä kirjailtuani tulin sihen tulokseen että pakko alkaa purkaushommiin. Olen tehnyt siihen ruusukuviot valmiiksi ja nyt piti tehdä vain tausta, ja olin valinnut mustia, pieniä putkihelmiä sitä varten ja nyt kun olin tehnyt jo kuusi kerrosta niin huomasin että ne eivät sovi siihen. Voihan plörö! Jätin kirjailun sikseen, jatkan huomenna jos vaikka ei ottaisi niin paljon päähän tuo purkaminen enää silloin.
Siirryin kirjailusta helmipolttimelle ja aloin laittamaan eristysainetta tikkuihin. Ne ovat huomista varten, jolloin teen helmiä. Nyt on sata tikkua odottamassa. (En tee niitä kaikkia huomenna.) Tikuista siirryin taas toimistohommiin. Vastasin yhteen sähköpostiin, maksoin laskut ja järjestin kuitit kirjanpitäjää varten. Sitten kello olikin jo kolme ja piti hakea tytär koulusta ja poikkesin samalla ruokakaupassa.
Hetken tuskailin vielä sen purkutyön kanssa ja sitten päätin lohduttautua tekemällä omenapiirakan, joka on kypsynyt uunissa tällä välin kun olen koneella ja ihana tuoksu leijuu juuri nenääni, joten siirryn keittiöön kahvin keittoon.

Kahvit kera piirakan ja jätskin nautittu. Kumma kuinka sitä keksii vaikka mitä tekemistä ettei vaan tarvitse tehdä sitä, mikä ei ole niin mieluisaa. Eli tässä tapauksessa välttelen sitä purkutyötä. Piirakkaa syödessä huomasin että keittiön ikkunat ovat aika likaiset, joten pesin ne, kaksi ikkunaa ja kaikki neljä pintaa. Otin myös verhot pois, hain kaapista toiset, silitin ne ja laitoin paikoilleen. Pestessäni niitä ikkunoita ulkopuolelta, pesin samalla myös olohuoneen ikkunat, ovenlasin ja kodinhoitohuoneen ovenlasin, sekä ikkunalaudat. Ettei vaan tarvitse mennä työhuoneeseen ja tarttua siihen purkutyöhön.

Kätevästi ollaan päästy ilta kahdeksaan ja purettavat helmet minua tuossa tuijottavat edelleen. Ikkunatuunauksen jälkeen kuskasin tytärtä VPK:ssa ja hengailin facebookissa. Sikäli liippasi työntekoa että kävin kehumassa Yle:n suoralinja sivustolla  Suomen käsityöyrittäjien ryhmää. Itse ohjelmaa en nähnyt kun sitten piti hakea se tytär kotiin.

Tästä tuli sitten loistava esimerkki siitä, kuinka yrittäjän päivä voi olla jotain ihan muuta. Nyt haen vielä ulkona kuivuneet pyykit sisälle, tyhjennän astianpesukoneen, lämmitän saunan ja puran nuo helmet.


4 kommenttia:

  1. Samaa pelkään itsekin,että kun vuodenvaihteessa liiketilani vuokrasopimus loppuu ja aion ryhtyä tekemään töitä kotoa käsin pitäen nettikauppaa ja käyden myyjäisissä ja markkinoilla,että keksinkö oheistoimintaa koko ajan.Nukun pitkään,nautin auringosta puutarhasta jne.Miten sitä saisi itseään niskasta kiinni ja tekisi joka päivä tietyn määrän tavaraa varastoon ja kävisi markkinoimassa tuotteitaan esim myyntitileille.Kun on niin helppo siirtää asiat seuraavalle päivälle,kun ei ole sitä luvattua takarajaa korun noudolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi ihan oikeasti alkaa markkinoimaan tuotteitani ja yrittää saada niitä jonnekin myyntiin, mutta kun se jotenkin on niin vaikeaa. Ja onhan niitä jo kahdessa paikassa. Se vaan ei riitä.

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tämä. Samoja suuntia kuin itselläni ja Sojalla. :D

    VastaaPoista
  3. Äsken vasta ehdin lukea sinun päivästäsi. Pari päivää meni niin kiireellä että en ehtinyt oikein istumaan koneen viereen. Mukava vertailla näitä meidän päiviä :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön. Blogin kirjoittajan on hyväksyttävä kaikki kommentit.